Piiiiitkästä aikaa kirjoittamassa. Jostain syystä en ole saanut tekstiä aikaiseksi vaikka täällä olen käynyt ja ajatellut jotain kirjoittavani.

Laihistelu on karannut käsistä ihan tyysti, voi huokaus ja ahdistus. Kaikki vanhat tavat ovat löytäneet tiensä takaisin luokseni ja siitä syystä taas väsymys ja sen mukana tullut saamattomuus on ihan uudessa ulottuvuudessa. Millä sitä sais itseään niskasta kiinni? Paino noussu noin 7 kiloa ja tätä tahtia jos jatkan niin kaikki laihdutetut kilot on kohta takaisin ja sitähän en tahdo. Haluan takaisin sen ihanan tunteen ja energian minkä sain kun olin hyvän ajan pussitellut. Mielessä käynyt josko aloittaisi uudestaan cambridge-kuurin. Mies ei oikein siihen lämpene koska hänestä on ihan turha pistää rahoja siihen jossei pysty pysymään ns. terveellisessä ja järkevässä ruokailussa. Muttako... mut oikeesti vuoden takainen pussittelu antoi hyvät eväät ja melkein vuoden verran pystyin elämään hallittua ja hillittyä elämää. Sitten kun mopo karkasi niin en ole sitä kiinni saanut. Jollainlailla ajattelen, että kuukaudenkin pussittelu saisi minut takaisin raiteilleen ja saisin juostua mopon kiinni :)

Olen koittanut yksin pussitella, kaupan tuotteilla ja päivän kaksi olen pystynyt kunnes olen taas sortunut ja mässännyt viikon ruuat kerrallaan Ei vaan itsekuri riitä, mutta jos menis konsultin luokse ja sen valvonnassa pussittelisi niin  olisi motivaatiota ja ennenkaikkea itsekuria pakon sanelemana enemmän koska ei kehtaisi mennä punnitukselle lisäkilojen kanssa ja toiseksi kun on maksanut maltaita pusseista niin pakkohan se on tuloksiakin alkaa näkymään. Plääh, pelkkää valitusta tämä postatus. Toivottavasti ensi kerralla olisi positiivisempia juttuja.