Enpä ole ehtinyt koneella käydä ku mutkan, joten päivän syömisetkin on jääny merkkaamatta. Sitä paitsi joka päivä olen herkutellut jäätelöllä x) joten ihan fiksulta ei ruokapäiväkirja näyttäisi.  Tänäänkin olen herkutellut, voi mua mihin se itsekuri on hävinnyt?

Olen sentään eilen ja tänään käynyt reippaalla lenkillä vanhemman pojan kanssa kun hän oppi pari päivää sitten ajamaan ilman apupyöriä ja into tietysti sen mukainen. Kävimme tosiaan hiukan pidemmällä lenkillä, jotta hän pääsi kunnolla pyöräilemään. Puolituntia tuntui olevan riittävä aika, itse koitin sykemittarin kera hiukan juosta vierellä, mut ihan vielä se ei onnistu ilman pysähdyksiä. Eiköhän sekin kohta onnistu ni sit on pakko lähteä lenkille ku toinen haluaa pyöräillä. Seuraavaksi ehkä ihmettelette miksen itse pyöräile? Vastaus tulee tässä: Syystä tai toisesta, mun istuinluut ärtyvät siitä, eikä siihen auta aika. Yhtenä kesänä pyöräilin kuukauden päivät vedet silmissä pitäen välillä muutaman päivän tauon, eikä kipu helpottanut. Lopulta tilanne oli niin paha etten pystynyt edes pehmeällä tuolilla istumaan joten sen koommin en ole pyöräillyt. Hyvä kun akillesjänteet nippanappa antaa kävellä reippaasti/hölkätä. Ihme tämä kroppa kun se niin kovin yrittää vastustaa kaikkea mikä edistäisi kuntoa.

Tein uuniin karppausleipää mielenkiinnolla odotan, että pääsen maistamaan. Kovasti olen kuullut siitä kehuja, mutta kohta se nähdään onko ne niin hyviä kuin väitetään.