Kävin aamulla vaa'alla ja olin pyörtyä 78.2 kg näytti puntari. Homma meinaa luisua käsistä. Nyt on pikku pakko ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin luisuu homma pahemmin raiteilta. Kohta puoliin vien pojat hoitoon ja lähden sen jälkeen lenkille. Mulla on tuolla kaapissa vielä 2 viikon ajaksi cambridge pusseja. Aloitus on vaan niin vaikeaa. Eka ja toka päivä vielä menee mut sit hommasta tulee vaikeaa ne muutaman vaikean päivän ku pärjäis ni sit homma menis taas luistamalla eteenpäin. Miksi ruoka on niin hyvää?! Miksei sitä ole vieläkään oppinut, että kohtuudella kaikkea. Voihan räkä mun kanssa, muuta en sano!

Käytiin miehen kanssa pilkillä sunnuntaina ja sain elämäni ensimmäisen kuhan , harmikseni se oli vaivaiset 32 senttiä pitkä. Joten pääsi takaisin kasvamaan. Särkiä tuli ihan mahdottomasti, pari pientä ahventa, muutama kiiski ja yksi pieni lahna. Lajien puolesta hyvä reissu, mutta ruuaksi asti ei riittänyt. Pilkki reissulla törmäsimme yhteen dopermanniin joka kävi meijän vanhan reijän vierestä syömässä särjen. Sitten ne tuli siihen meijän luokse juttelemaan niitä näitä ja koiruus sai vielä jokusen särjen syötäväksi. Se oli kyllä uskomaton juttu, isäntä oli tyytyväinen ku koira sai valkuaista ja karva kiiltää. Hetken päästä tuli pariskunta joka kysyi oisko meillä myydä heidän kissalle särkiä. No niitähän meiltä riitti joten annettiin ihan ilmaiseksi ja omistajat kiittivät, luonnollisesti.

Mitäs muuta...? Jätetään jotain kirjoittamista seuraavaan kertaankin.