Mistä kaikki alkoi? Ensimmäisen kalastusreissun (pilkkireissu) tein Ivalon lähellä sijaitsevalle ryssäjärven eräkämpälle. Eka tärppi ja hyi kauhea ku kala nappasi kiinni huusin paniikissa ja innoissani, että mitä mä nyt teen tulkaa joku auttamaan. samalla reissulla kävi made haukkaamassa happea pilkkireijästä. Kissus kun säikähdin, lensin persiilleni jakkaralta ja paniikissa pakenin reijän läheltä. Säikähdin ihan sikana et mikä ihmeen vesihirviö siel tunkee pois. Kyseinen made kävi toistamiseen reijällä haukkaamassa happea ja vielä kolmannen kerran seuraavana päivänä tai voihan se olla toinenkin made, mene ja tiedä.. Mutta oli ja on vaan ruman näköinen kala.Tästä on aikaa noin kymmenen vuotta. Sen jälkeen ollaan pääsääntöisesti vain ja ainoastaan kalastettu Tornion suunnalla noin kolmesti vuodessa.

Tänä kesänä se kalastuskärpänen puri sitten ihan kunnolla ja herran tähen sentään kuinka paljon se polttelee mielenpäällä. Olemme kalastelleet täällä kotikonnuillakin nyt  kesästä saakka harva se kerta kun hiukankin on ollut mahdollisuutta. Lapsetkin mukavasti viihtyvät kalareissuilla, aina ei kalaa ole tullut, mutta koko perhe on siitä huolimatta nauttinut yhdessä olosta. Miten rentouttavaa puuhaa se onkin, siinä lepää mieli ja rauha, ainakin silloin ku pojat eivät kinastele. Harmikseni onkimis kelit alkaa olla melkoisen kylmiä ja pilkkikautta lähestytään. Täällä etelä-suomessa ei koskaan tiedä millainen jäätalvi tulee ja koska jäille uskaltaa mennä.  Tarkoitus olisi käydä ostamassa ainakin pojille kunnon pilkkihaalarit tässä lähiaikoina, niin saatamme vielä tarkentua onkimaan ja uistelemaan rannalta. Venettä meillä ei olekaan, joten kaikki kalastelu tapahtuu rannalta käsin. Harmiksemme lapsi ystävällisiä kalapaikkoja on harvassa joten pääsääntöisesti käydään tuossa yhdellä veneen laskupaikalla.

Viime talvena vasta uskaltauduin ekaa kertaa ottamaan kalan koukusta ja senkin syynä oli se kun osallistuin pääsiäisenä pilkkikisoihin tornion tietämillä ni enhän mä voinu ventovieraille kilpailijoille näyttää inhoani. Kilpailu aika oli kaksi tuntia ja kuinkas ollakaan etelän likka eli mä voitin koko kisan parilla hassulla ahvenella :) Kiertopokaalia en kuitenkaan saanut, koska pokaalia ei suostuttu etelään asti luovuttaa, pelkäsivät etteivät saa sitä enää takaisin.

Tämän kesän aikana olen jo itse sitonut siiman onkeen ja laittanut madon koukkuun ja kalan pois koukusta ja kolkannutkin vielä. Varmaan sit kymmenen vuoden päästä tohdin peratakin :)