Ei hyvin mene

Pari päivää mennyt taas ihan ruokottoman huonosti. Remppa sotku painaa päälle ja ahdistaa, saadaankohan me tätä asuntoa enää asuttavan näköiseksi? Hommahan varmasti etenisi vauhdilla jos meillä molemmilla olisi vaikka lomaa nytten ja saisi tehdä kunnolla pitkän pätkän remppaa, muttako ei niin ei. Pystytään työpäivän päälle tekemään remppaa just sen pari hassua tuntia. Pistetääs hiukan tähän miten meijän iltapäivä ja ilta menee jos olen aamuvuorossa.

Olen lasten kanssa kotona noin neljän paikkeilla. Teen ruuan ja syödään, kello on suurinpiirtein viisi. Mies tulee töistä viiden paikkeilla syö ja pistää remppavaatteet päälle kello on puoli kuusi sit se alkaa suunnittelemaan miten hommaa kannattaa jatkaa, ehkä kuuden aikaan pääsee itse hommaan. Autan häntä sen mitä lapsilta pystyn. Sit seitsemän ja puol kahdeksan välillä lapsille iltapalaa ja iltarutiinit, mahdollisesti suihkussa käynti, yöpuvun päälle laitto, hammaspesu, iltasatu ja hyvän yön toivotukset. Kello on äkkiäkin yhdeksän kun pojat on sängyssä. Miehellä alkaa kanssa tuo nälkä vaivaan poikien kanssa samoihin aikoihin ja sekin tietty ku itte olen pussitellut niin en ole halunnut kiusata itseäni ruualla ja olla iltapala touhuissa mukana joten se on aika pitkälti ollut miehen heiniä. Eli illan aikana ei remppa edisty pahemmin. Ne harvat yhteiset vapaat viikonloput kun on niin on täynnä jo etukäteen sovittuja menoja tai sitten tulee yllättäviä pakollisia menoja. Tuleva viikonloppu sattuu olemaan mulla vapaa vaan kas meillä on taloyhtiön talkoot ja sunnuntaina vietetään äitienpäivää. sit olen kaksi seuraavaa viikonloppua töissä kiinni. Joten asunto on kuukauden jos toisenkin sekainen. Tämä jos mikä stressaa aikasta rankasti ja tämän tiimoilta huomaan että syömiset karkaa käsistä. Olen tunnesyöppö kun ahdistaa puretaan se ruokaan

Sitten kun olen iltavuorossa tai viikonlopun töissä ei mies pysty tekemään yksin remppaa koska pojat ovat sen verran pieniä vielä, että tarvitsevat vähän väliä vanhemman apua. Jahka kun on seuraava vapaa viikonloppu saa pojat mennä jonkun sukulaisen luoksi perjantaista sunnuntaihin jotta saamme rempan edistymään.

Olen eilisen jä tämän päivän aikana mätänny jos jonkinlaista herkkua naamaan. Olo on ähkyinen eikä mitään jaksa alkaa tekemään, tästä kun nyt pääsis irti ja sais uuden vaihteen päälle. Kaipaan sitä energian tunnetta mikä ketoosista tuli, se vaan kaipaa kolmisen päivää, et pääsee ketoosiin ja olo kevenee. Sortuminen on liian helppoa.

Paino on ollut alimmillaan 72.7 kg tänä aamuna se oli 73.1 kg. Sinänsä olen ihan "hyvillä vesillä" laihdutuksen kanssa. BMI tällä hetkellä 23.3 joten sen puoleen ei hätiä mitiä. Edelleen olen tavoitteestani vielä 3 kilon päässä ja tuntuu olevankin tosi tiukassa saada tuo kolme kiloa pois. Mutta jos tätä rataa jatkan mitä nämä pari päivää ovat olleet ni kilot tulee äkkiä takaisin.