Tuossa aiemmin kirjoittelin sairaslomastani, onnekseni niska parani siinä kahdessa viikossa melko hyväksi. Jotain pientä kipua tuntuu kaularangassa kun taivutan päätä eteenpäin, mutta ei niin paljoa, että haittaisi työntekoa.

Raotan hiukan verhoa ja avaudun työstäni. Olen hoitoalan ihminen ja kuulunut jo useamman vuoden varahenkilöstöön. Työskentelen kehitysvammaisten parissa ja tykkään työstäni. Matkaan on vain tullut pieniä mutkia, meillä vaihtui esimies ja sen myötä iltavuoroja on alkanut tulemaan enemmän kuin tarpeeksi. Aiemmin meillä oli kolmessa viikossa 5 iltavuoroa ja 10 aamuvuoroa nyt vastaava lukema on 7/8 tai 8/7. Olen aina stressanut iltavuoroja jos ja kun joudun tekemään yksin iltavuoroja. Eli olen vastuussa yksinäni keskimäärin kahdeksasta asukkaasta. Suurin osa asukkaista on täysin autettavia ja  joukkoon mahtuu myöskin arvaamattomia/ aggressiivisiakin asukkaita. Olen mielessäni jo pyöritellyt ajatusta josko anoisi siirtoa vain ja ainoastaan yhteen paikkaan, tällä hetkellä kierrän noin kymmenessä paikassa ja niiden sisällä on vielä keskimäärin kolme solua eli repertuaaria löytyy laidasta laitaan aina autistisista vaikeasti vammaisiin. Olen tosiaan paininut asian kanssa tämän syksyn, mutta aina vain siirtänyt anomista, koska varahenkilöstössä on vähän enemmän hyvää. Esimerkiksi, saanut aina työtoiveet läpi, loman saanut siihen mihin on toivonut, mukavat työkaverit ja kokemusta todella monenlaisista kehitysvammaisista.  Ainoa miinus on se, että vaikka takana on jo useampi vuosi tätä hommaa en ole sopeutunut työskentelemään yksin. Olen toki yksin ollut vuoroissa, mutta koen ne aina vain tosi stressaaviksi. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja toisekseen nämä paikat missä ollaan yksin niin harvassa on aamuvuoroja niissä. Nippa nappa muistaa asukkaiden nimet saati sitten heidän kommervenkkinsä ja tottahan sekin on kun vieraampi hoitaja tulee sitä vedetään 6-0 höplästä. Tosiaan olen sinnitellyt aiemmin niiden viiden iltavuoron kanssa, mutta nykyinen määrä on mulle liikaa. Voisinhan toki kysyä esimieheltä, että eikö niitä iltavuoroja voisi vähentää. Tiedän vaan vastauksen eli jos myöntyy antamaan yhdelle oikeuden vähempiin iltavuoroihin niin joutuu antamaan muillekin. Niin kateellisia ovat muut työntekijät, että haloo siitä nousee. Suoraan sanottuna, moni asia oli ennen paremmin. Ennen meillä oli myöskin kolmessa viikossa kaksi vapaata viikonloppua, vaan eipä ole enää. Iltavuorojen ja viikonloppu vapaiden määrä on sama kuin kaikilla noin 450 työntekijällä, joten on melkeinpä sama siirtyä kokonaan yhteen paikkaan ja hallita se työ kunnolla kuin pomppia monessa paikkaa ja osata asiat suurin piirtein sinne päin. Sehän miinus yhteen paikkaan siirtymisellä on, että lomia ja toiveita ei aina saa niin kuin tahtoo. Tällä hetkellä se tuntuu pieneltä miinukselta

Tulipa purkaus, mutta helpotti mieltä. Tämän päivän aikana olen jäsentänyt asiat niin, jotta kun seuraavan kerran menen töihin käyn kysymässä haluamastani paikasta josko sinne olisi mahdollista saada siirto.

Toivottavasti saatte jotain tolkkua sekavasta tekstistäni, en jouda/jaksa sitä oikolukemaan.