Höh ja pöh, piti tallentaa keskeneräinen juttu ni sormet olikin liian nopeat ja painoin Palaa tallentamatta nappulaa. Aloitetaan siis alusta.

Viikko sitten maanantaina painoin 80.1 kg tänä aamuna vaaka näytti 75.2 kg   Liekö sitten noin paljon turvotusta kehossa. Laihis viikko meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Töissä oli tarjolla herneitä, jäätelöä, keksiä ja kakkua, eilen olin kummipoikani rippijuhlissa jossa pöytä notkui toinen toistaan herkullisimmista herkuista. Kertaakaan en sortunut, eikä kukaan juhlissakaan kiinnittänyt isommasti huomiota syömättömyyteeni kun hulinaa ja huisketta riitti.

Menneellä viikolla söin cambridge-pusseja sekä nutriletin hunger controleita, kalorit pyöri noin 600 ja 800 kalorin välissä. Pyrin pussittelemaan mahd. pitkään, mutta lopetan viimeistään tämän kuun loppuun ja tietysti aikaisemminkin jos tavoitan tavoite painoni. Tavoitteeksi olen laittanut 68 kg ja kun alan syömään kiinteämpää ruokaa paino nousee parilla kilolla kun suoli täyttyy jne. Joten pyristelen pitämään painoa taasen siinä 70 kilon kinttaalla. Lomareissulla  suuntaamme nokkamme kohti Ruotsia Kolmårdenin eläintarhaa ja sieltä ajamme ruotsin läpi Pohjois-suomeen ehkä jopa Lappiin saakka,riippuen antaako aika myöden. Reissu tulee jännittämään sillä joka kerta on paino pompannu ylös päin ku on nauttinut lomasta ja ruuasta täysin siemauksin.

Täällä päin suomea on kolmena päivänä ukkostanut ja nyt vasta sai hiukan ilmaa raikastettua. Tekisi mieli lähteä just nyt lenkille, mutten voi jättää pieniä lapsia yksin kotiin ja niitähän ei saa huvikävelylle ilman hyvää syytä. Tuolla ne ulkona leikkivät, onneksi menivät sinne  suosiolla etteivät sisällä nyhvää koko päivää. Pitääkin mennä kohta tekemään pojille lihamureketta ja uusia pottuja keittää kaveriksi.

Juhannus tuli ja meni ja syötyä tuli turhankin hyvin kun oli niin hyvät herkut tarjolla Maanantai tuli ja olin päättänyt että nyt loppuu itsesääli ja kaiken moisten makeitten ja suolaisten hiilareiden syönti.

Aamulla (ma) vaaka näytti 80,1 kg , joten siittä ja myöskin "kutistuneista" vaatteista sain lisää pontta ja puhtia hommaan. Kotoa löytyi reiluksi viikoksi campparin pusseja joten niillä ja nutrilet hunger controlleilla mennään. Tänään on neljäs päivä ja vaaka näytti 77,4 kg eli -2,7 kg tippunut. Siinä on juhannuksena tulleet turvotukset. Yllättävän kivuttomasti on mennyt huomioiden pari aikaisempaa yritystä kun jo toisella tai viimeistään kolmantena päivänä olen sortunut herkkuihin. Tästä on hyvä jatkaa. Normi cambridge ohjeilla söisin kolme pussia ja niistä tulisi kaloreita päivää kohden noin 500 kcal, mutta ihan niin tiukalle en itseäni laita vaan sallin neljä ruokailu kertaa 2 cambridge pussia ja 2 Nutrilet hunger controllia päivän aikana. Kaloreita niistä tulee yhteensä noin 650-700 kcal joten ihan hirveetä nälkää en kärsi ja toiseksi sortumisen vaara on huomattavasti pienempi.

Töissä on jo kokeiltu itsehillintää kun kahvihuoneen pöydällä on ollut karkkia ja kuivakakkua, mutta olen pystynyt ne välttämään. Ja miten sitten kävikään, yhtenä iltana menin jeesaamaan työtoveria kun hänen parinsa sairastui kesken työvuoron. Tein siis omat työni että toisen työt,  puoliksi kolmannen työntekijän kanssa. Sairastunut työtoveri palasi töihin ja hän toi kiitokseksi marianne karkkipussit, mulle, ja kahdelle muulle työntekijälle. Sanoin sitten hänelle, et pistän ne tuohon kaikkien syötäväksi johon sain kieltävän vastauksen, sanoin sitten vieväni pussin kotiin jotta kotona kaikki saa syödä siitä (mielessä ajatellen mies ja lapset). Sekään ei käynyt karkkipussin antajalle vaan hän totesi, että et vie sitä mihinkään vaan pidät sen pussin töissä omassa kuivaruoka korissa ja sit syön siittä aina silloin tällöin karkin tai kaksi. Siinä sitten oli että no okei jätetään pussi töihin ku en kehdannu alkaa vastaankaan sanomaan. Siellä se karkkipussi ny kummittelee mun korissa avaamattomana. Mul on täs ny pari yövuoroa ja luulen et tuon pussin kaikessa hiljaisuudessa kotiin pojille lauantai karkkipäivän karkeiksi.

Ja jos en ole täällä vielä asiasta maininnut niin jos kerran sorrun makeaan en saa kierrettä katkaistuksi ja syön (lue ahmin) herkkuja kaksin käsin naamaan ja sitä voi kestää kolme kuukauttakin ennen kuin pystyn laittamaan syömisilleni stopin. Ja tuo tarkoittaa että joka päivä syön karkkia, keksiä, pullaa ym. Nyt olen saanut kivasti itseäni niskasta kiinni ja ollut ilman herkkuja maanantaista saakka.

Tästä on hyvä jatkaa

Piiiiitkästä aikaa kirjoittamassa. Jostain syystä en ole saanut tekstiä aikaiseksi vaikka täällä olen käynyt ja ajatellut jotain kirjoittavani.

Laihistelu on karannut käsistä ihan tyysti, voi huokaus ja ahdistus. Kaikki vanhat tavat ovat löytäneet tiensä takaisin luokseni ja siitä syystä taas väsymys ja sen mukana tullut saamattomuus on ihan uudessa ulottuvuudessa. Millä sitä sais itseään niskasta kiinni? Paino noussu noin 7 kiloa ja tätä tahtia jos jatkan niin kaikki laihdutetut kilot on kohta takaisin ja sitähän en tahdo. Haluan takaisin sen ihanan tunteen ja energian minkä sain kun olin hyvän ajan pussitellut. Mielessä käynyt josko aloittaisi uudestaan cambridge-kuurin. Mies ei oikein siihen lämpene koska hänestä on ihan turha pistää rahoja siihen jossei pysty pysymään ns. terveellisessä ja järkevässä ruokailussa. Muttako... mut oikeesti vuoden takainen pussittelu antoi hyvät eväät ja melkein vuoden verran pystyin elämään hallittua ja hillittyä elämää. Sitten kun mopo karkasi niin en ole sitä kiinni saanut. Jollainlailla ajattelen, että kuukaudenkin pussittelu saisi minut takaisin raiteilleen ja saisin juostua mopon kiinni :)

Olen koittanut yksin pussitella, kaupan tuotteilla ja päivän kaksi olen pystynyt kunnes olen taas sortunut ja mässännyt viikon ruuat kerrallaan Ei vaan itsekuri riitä, mutta jos menis konsultin luokse ja sen valvonnassa pussittelisi niin  olisi motivaatiota ja ennenkaikkea itsekuria pakon sanelemana enemmän koska ei kehtaisi mennä punnitukselle lisäkilojen kanssa ja toiseksi kun on maksanut maltaita pusseista niin pakkohan se on tuloksiakin alkaa näkymään. Plääh, pelkkää valitusta tämä postatus. Toivottavasti ensi kerralla olisi positiivisempia juttuja.

Paino se tippuu tasaiseen tahtiin karppiruuan merkeissä, tai nooh niin. Olen juu kiltisti karppaillut/laihistellut eiliseen asti. Eilen vietimme vanhemman pojan synttäreitä ja annoin itselleni luvan (tietoisen luvan) herkutella, söin lihakastikkeen kanssa kiltisti rasvassa paistettuja wokkivihanneksia, perunat jätin muiden syötäväksi. Yllätys oli suuri kun lapsetkin tykkäsivät paistetuista vihanneksista, paistoin niitä niin naftisti että kaikki sai vähän, muttei tarpeeksi. Tohdimpahan ensikerralla paistaa niitä enemmän.

Synttärivieraat tuli ja herkuttelu alkoi. Söin hiukan sipsejä, mutta totesin, että onpa ne pahoja. Minä joka ennen olen syönyt sipsejä tyylliin pussillisen (200gr) kertalaakista. Yllätyin positiivisesti Kermakakkua ja suklaamunia kyllä upposi, illalla olikin äklö olo. Tuntu että aamullakin oli vatsa ihan täynnä. Vasta nyt söin ekan kerran tälle päivälle tai paremminkin join nutriletin hunger control juoman. Puntarilla oli ihan pakko käydä kattomassa miten paljon paino noussu eilisestä ja huh sanon minä. Eilen aamulla vaaka näytti 70.3 kg ja tänä aamuna huikeat 72,4 kg. Vuorokaudessa paino noussut reilun kaksi kiloa, mutta ihmekkös tuo moisella herkuttelulla. Tänään on paluu arkeen ja hiilarittomalle ruokavaliolle. Perjantaihin menessä pitäis päästä alle 70 kilon, tiukille menee.

Paljon on ehtinyt viikon aikana tapahtua, töissä pientä hässäkkää ja kaiken sen kukkuraksi kuulin että kaksi tuttua ihmistä on kuollut ja niiden lisäksi vielä siskon koira. Koiruli joka oli meillä kaksi viikkoa sitten (kaksi viikkoa) hoidossa Nämä ihmiset ei nyt olleet kovin läheisiä, mutta pysäytti kuitenkin hiljentymään ja muistelemaan heitä. Muru koira oli jo vanha, 16-vuotias ja niin lapsiystävällinen. Kesti mennen tullen meidän lasten hoitovietin vaikkei hänen laumaansa oikeasti kuuluneet. Murua jäi kaipaamaan moni lapsi ja aikuinen.

Sitten iloisempiin uutisiin. Sain kuin sainkin itseäni niskasta kiinni ja aloin cambridge-kuurille. Mulla on/oli kaappiin jäänyt kahden viikon satsi cambridge-pusseja joissa uhkaavasti alkaa päiväys menemään. Söin neljä ekaa päivää pelkästään camppari tuotteita sen jälkeen olen syönyt mm. 250 gr ehrmanin rahkaa johon laitoin lirauksen kermaa ja light-mehutiivistettä (on muuten hyvää), Nutriletin pirtelöjuomia (kaakaon makuinen paras), eilen ja tänään olen syönyt Camppari puurojen lisäksi 100 gr lohta, raejuustoa ja tomaattia sekä kurkkua. Muutamana päivänä olen syönyt muutaman siivun oikeaa oltermannia ei mitään kevyt versiota ja joka päivä olen juonut vähintään kolme litraa vettä.  Paino oli tänä aamuna 72,7 kg, en ollut uskoa silmiä siis viikossa tippunut paino -5,5 kg. Hiukan kyllä epäilyttää onkohan meijän vaaka rikki vai onko voinut olla noin paljon turvotusta? Joka tapauksessa niin tai näin olen tyytyväinen tulokseen ja mikä tärkeintä olen tällä ns. karppi ruualla voittanut väsymyksen.

Vihdoin meillä vahvistettiin kesälomat ja nyt on sitten kolmården reissu laivamatkoineen varattu, joten kesää odottaen.

Kohta lähden silmälääkärille ja ostamaan uudet rillit.

Aurinkoista päivää lukijoille!

Kävin aamulla vaa'alla ja olin pyörtyä 78.2 kg näytti puntari. Homma meinaa luisua käsistä. Nyt on pikku pakko ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin luisuu homma pahemmin raiteilta. Kohta puoliin vien pojat hoitoon ja lähden sen jälkeen lenkille. Mulla on tuolla kaapissa vielä 2 viikon ajaksi cambridge pusseja. Aloitus on vaan niin vaikeaa. Eka ja toka päivä vielä menee mut sit hommasta tulee vaikeaa ne muutaman vaikean päivän ku pärjäis ni sit homma menis taas luistamalla eteenpäin. Miksi ruoka on niin hyvää?! Miksei sitä ole vieläkään oppinut, että kohtuudella kaikkea. Voihan räkä mun kanssa, muuta en sano!

Käytiin miehen kanssa pilkillä sunnuntaina ja sain elämäni ensimmäisen kuhan , harmikseni se oli vaivaiset 32 senttiä pitkä. Joten pääsi takaisin kasvamaan. Särkiä tuli ihan mahdottomasti, pari pientä ahventa, muutama kiiski ja yksi pieni lahna. Lajien puolesta hyvä reissu, mutta ruuaksi asti ei riittänyt. Pilkki reissulla törmäsimme yhteen dopermanniin joka kävi meijän vanhan reijän vierestä syömässä särjen. Sitten ne tuli siihen meijän luokse juttelemaan niitä näitä ja koiruus sai vielä jokusen särjen syötäväksi. Se oli kyllä uskomaton juttu, isäntä oli tyytyväinen ku koira sai valkuaista ja karva kiiltää. Hetken päästä tuli pariskunta joka kysyi oisko meillä myydä heidän kissalle särkiä. No niitähän meiltä riitti joten annettiin ihan ilmaiseksi ja omistajat kiittivät, luonnollisesti.

Mitäs muuta...? Jätetään jotain kirjoittamista seuraavaan kertaankin.

Pika päivitys.

Miehen kanssa ollaan mietitty (tai mä olen miettinyt) tulevaan kesälomaan ohjelmaa. Suunnitelmissa on lähteä Ruotsiin kolmårdeniin pariksi päiväksi. Netistä olen tutkiskellut kyseiseen paikkaan liittyviä juttuja ja kyllä tuli sellainen olo, että sinne pitää päästä ja heti Kunhan nyt esimies vaan vahvistaisi lomatoiveet niin pääsisi heti varaamaan matkan ja hotellin jne. En malta enää odottaa sinne asti, iiks .

Käytiin eilen koko porukka iltapilkillä, mutta yks säälittävä kiiski saatiin. Ilma oli kyllä mitä mahtavin ja pojat viihtyivät yllättävänkin hyvin jäällä. Niillä riitti touhua, nuorempi oli innoissaan pilkkireijistä ja jaksoi kauhoa into piukassa sohjoa rei'istä, vanhempi taas vastaavasti teki niitä reikiä ja loisti kuin naantalin aurinko kun sai puolimetriseen jäähän reijän

Kohta suuntaamme nokan kohti poikien hiusteen leikkuulle, sitä ennen pitäis imuroida koiran karvoja vähemmäksi kämpästä.

Tää on ihan sairasta, kalalle tarttis päästä. Vaan kun ei oo nytten autoa ja lapset ei jaksa koko päivää kykkiä pilkillä.

Kävin lasten kanssa silloin pilkillä tossa lähi lahdelmassa. Jäätä oli enemmän kuin vettä joten reissu muuttui vaan mukavaksi ulkoilureissuksi ja eväiden syömiseksi. Kotiin päin kävellessä alkoi hissuksiin satamaan lunta ja kotiin kun päästiin lunta satoi jo sakeana. Hyvin ajoitettu reissu siis.

 Sen verran jäi hampaan koloon vaivaamaan, että mamma suostui tulemaan poikien vahdiksi lauantai aamuksi kun lähdimme miehen kanssa aamupilkille. Nooh, kalaa tuli joskin vain isoja särkiä. Jätettiin särjet linnuille ja muille metsän eläimille. Nopeasti kotiin yhdentoista jälkeen, mies vie mamman kotiin ja sit mä suuntaan nokkani kohti työpaikkaa.

Taas polttelee ihan sikana et pääsis kalalle, hiukan suunniteltiin kun mulla on viikonloppu vapaa, et pojat sais mennä mamman ja papan luokse yökylään ja me lähettäis koko lauantai päiväksi pilkille. Sunnuntaina mentäis sit poikien kanssa vaikka johonkin joko poikien ehdoilla pilkkimään tai sitten jollekin metsälaavulle makkaraa paistamaan. Katotaan ny mikä toteutuu ja missä muodossa. Kuitenkin luvannu jonkin verran pakkasta viikonlopuksi.

Täällä Turunseudulla jyllää ilmeisesti kunnon influenssa aalto ja tarttuu erittäin herkästi.  Yleensä minä sairastus meidän perheessä viimeisenä jos sairastun. Odotettavissa on koska lapset ja mies saa tän taudin. Meillä töissä tauti riehuu hurjana ja muutamassa päivässä on tartuttanut lähes kaikki tähän. Asukkaat on kaikki kipeinä sekä henkilökunta. Tein tiistaina pitkän päivän töissä (7-21) ja sen jälkeen oisin saanut nauttia 3 ihanasta vapaapäivästä. Ihanasta ei tietoakaan ku kipeänä olen vapaalla ollut. Nytten vointi on hiukan parempi ja huomenna suuntaan töihin näillä näkymin.

Eniten tässä sairastelussa harmittaa se kun ilma on mitä ihanin... Hinku pilkille on niin kova, että harkitsen sinne menoa tänään. Haen pojat ajoissa hoidosta ja suuntaamme tuohon kilsan päässä olevalle lahdelle. Käytiin miehen kanssa viikko sitten kalassa ja saatiin Puoli muovipussillista särkiä Ihan hyvän makuisia kaloja ovat, inhottavia vaan käsitellä limaisuuden ja ruodokkuuden takia. Jos tuosta matalasta rapakosta sais hiukan ahventa ni saatais oikein juhla-ateria Ootteko muuten koskaan kalatiskillä kattoneet ahvenen kilohintaa. Pyörii lähellä 30 euroa kilolta kuten kuhakin. No okei nyt ei ole ihan lähiaikoina tullu katsottua mitä on ahvenen kilohinta, mut kuhan hinta pyörii kolmenkympin hujakoilla. Pitääki ens kerralla kattoa mitä ahvenen kilohinta on.

Mut ei täs kummempia, Paino on välillä karannut lähelle 78 kg, mutta tänä aamuna vaaka näytti 74.6 kg. Painosta puheenollen menin makean himooni tekemään suklaaruutuja ja minun onnekseni tai epäonnekseni tein liian vahvan makuisen kakun. Laitoin siis liikaa kaakaojauhetta sekaan, joten sitä ei voi syödä paljoa kerrallaan.

Mukavaa ja nautinnollista kevään odotusta kaikille lukijoille!

Aikaa on taas vierähtänyt yli kuukausi kun olen viimeksi kirjoittanut.

Nyttenkin tulen vaan pikaisesti kirjoittamaan. Työasioista sen verran, että nyt siirryn työskentelemään vain ja ainoastaan yhteen paikkaan. Sitä en tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta toviksi kuitenkin ja sekin tietty asiaan vaikuttaa, että miten kroppa kestää, osasto kun ei ole helpoimmasta päästä muttei pahimmastakaan.

Painon kanssa sitten olenkin kamppaillut, lievästi on paino nousu suhteessa ja sehän jos mikä harmittaa. Olen ottanut itseäni hiukan tiukempaan kuriin näin ennen joulua, olenkin saanut painon 75 kg tuntumaan. Joulunahan sitä tulee sitten mässäiltyä jouluherkuilla ja suklailla :) Uuden vuoden jälkeen aloitetaan taas terveempi ja urheilullisempi elämä.

Mukavaa ja rauhallista Joulua kaikille!